Edition TROY

 :: Tomi RÄISÄNEN: Abeyance (2005)  

  • chamber orchestra: 1121/1210/02/0, piano, string quintet
  • instrumentation: flute (doubling piccolo and alto flute), oboe (doubling cor anglais), clarinet in Bb, bass clarinet in Bb, bassoon (doubling double bassoon), horn in F, 2 trumpets in C, tenor trombone, percussion (2 players), piano, 2 violins, viola, cello, double bass
  • duration: ca 9'30"

 

:: SCORE SAMPLE

 

  To order online digital score: go to -Edition TROY :: SHEET MUSIC-

  To order printed score: go to    FIMIC SHEET MUSIC LIBRARY   

 

The title of the chamber orchestra work 'Abeyance' means, according to dictionary explanations, temporary cessation or suspension. The word can also be understood as a state where the direction of progression or the final resolution of events still remains unknown. This kind of atmosphere of uncertainty is exactly what I have tried to accomplish in this work. The task is not easy. How to create illusion or feeling of unawareness by being same time coherent and logical? The first one and half minutes of the work act as a kind of an upbeat for the whole work. During the upbeat many kinds of textures and elements are being presented, but after that majority of them, according to the title, fell into abeyance. Presented elements however provide essential material for the whole work and they appear (or won’t appear) later during the piece. Besides unawareness of upcoming resolutions or directions, surprise and strangeness has been important elements in this work. One obvious way to create surprising effect is to use sudden changes of musical textures. In the 'Abeyance' contrasts between different musical surfaces can sometimes be extremely rough. Surprising can also be the role of the triangle which is the smallest and the simplest instrument of the entire orchestra. At one point the impulses of triangle start to dominate the whole texture and the directions of progression. The most strange moment of the 'Abeyance' might be the passage starting approximately from the middle off the work where the whole ensemble of 17 players turns a bit by bit into a gigantic and odd way twisted music box like machine.



© Tomi Räisänen, 2005

Das Wort »abeyance« bezeichnet im Englischen eine vorübergehende Außerkraftsetzung oder Aufhebung, aber auch einen Zustand, in dem die Richtung des Fortgangs oder der Ausgang eines Ereignisses noch unbekannt ist. Diese Atmosphäre von Unsicherheit habe ich zu erreichen versucht. Wie lässt sich in einem logischen Zusammenhang die Illusion von Unentschiedenheit erzeugen? Die ersten eineinhalb Minuten können als eine Art Auftakt verstanden werden; im Rahmen dieses Abschnitts werden zahlreiche Texturen und Elemente präsentiert, um danach – dem Titel entsprechend – in der Mehrzahl wieder »aufgehoben« zu werden. Gleichwohl versorgen die vorgestellten Elemente das restliche Stück mit Materialien. Neben dem Gefühl der Unsicherheit sind Momente von Überraschung und Fremdartigkeit formbildend. Eine Möglichkeit, um Überraschungseffekte zu erzeugen, ist der unvermittelte Wechsel musikalischer Texturen; in Abeyance sind solche Kontraste oftmals sehr rauh. Überraschend wirkt auch der Einsatz der Triangel, des kleinsten und einfachsten Orchesterinstruments, die an einem Punkt des Stückes beginnt, das gesamte Klanggeschehen zu dominieren. Der merkwürdigste Moment von Abeyance ist womöglich eine Passage, die etwa nach der Hälfte des Stückes einsetzt: Nach und nach verwandelt sich das gesamte Ensemble in eine riesige, sonderbare »Music-Box«.



© Tomi Räisänen, 2005

Übersetzung © Michael Rebhahn

Kamariorkesteriteoksen "Abeyance" otsikko tarkoittaa sanakirjaselitysten mukaan lykkäämistä tai asian syrjään laittamista. Termi voidaan myös ymmärtää hetkeksi, jossa jonkin tapahtuman tai ilmiön tuleva kehitys tai lopullinen ratkaisu ei ole vielä tiedossa. Juuri tämänkaltaisen epätietoisuuden tilan aistiminen on sitä, minkälaisen ilmapiirin olen pyrkinyt saavuttamaan tässä sävelteoksessa. Tehtävä ei ole helppo. Kuinka luodaan vaikutelma epätietoisuuden tilasta olemalla kuitenkin samalla koherentti ja looginen? Sävellyksen ensimmäinen puolitoistaminuuttinen toimii ikään kuin eräänlaisena laajana kohotahtina koko teokselle. Lyhyen ajan sisällä esitellään monenkaltaisia musiikillisia elementtejä, tekstuureja ja äänimaailmoja, jotka kuitenkin pian – teoksen otsikon mukaisesti – laitetaan syrjään (engl. fell into abeyance). Esitellyt asiat kuitenkin muodostavat koko teoksen keskeisen materiaalin ja ne ilmestyvät (tai eivät ilmesty) myöhemmin jälleen mukaan. Epätietoisuuden tilan lisäksi yllätyksellisyys ja kummallisuus näyttelevät tärkeää roolia "Abeyance"-teoksessa. Yksi keskeisimmistä keinoista luoda yllätyksellisiä tilanteita on käyttää musiikillisten tekstuurien äkkileikkauksia. Tässä teoksessa leikkaukset ja kontrastit erilaisten sävelpintojen kesken saattavat olla äärimmäisen jyrkkiä. Yllätyksellistä saattaa toisaalta olla myös triangelin – orkesterin pienimmän ja yksinkertaisimman instrumentin – rooli. Eräässä vaiheessa triangelin impulssit alkavat dominoida muiden soittimien toimintaa ja näin ollen ohjata koko sävellyksen etenemistä. "Abeyancen" eriskummallisin kohta lienee noin teoksen puolivälin paikkeilla alkava jakso, jossa koko 17-henkinen soittajisto muuttuu jättimäiseksi ja oudolla tavalla kieroutuneeksi soittorasian kaltaiseksi koneeksi.



© Tomi Räisänen, 2005